Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, ja nyt kun on aiheeseen sopiva paikka johon kirjoittaa, niin voin vähän fiilistellä tämän vuoden Provinssia. Oli muuten tasan ensimmäinen kerta kun kävin kyseisillä festareilla. Lippuhan sinne tuli ostettua kolmeksi päiväksi heti kun kuulin että pääesiintyjänä on System of a Down. Puoli vuotta tuntui iankaikkisuudelta siinä vaiheessa kun lippu oli jo jääkaapin ovessa ja elettiin edelleen joulukuuta 2010.

Tokihan kuuntelin lähes koko talven melkein pelkästään SOADia, koska ainakaan siinä vaiheessa ei minkään muun näkeminen tuntunut tarpeelliselta. Mutta jotta en ainakaan olisi päässyt helpolla pyhiinvaellukseni kanssa, piti vielä joutua pienimuotoisesti taistelemaan töissä siitä että onko se viikonloppu vapaa vai ei. Perjantaiaamu Provinssiviikonloppuna oli sitten unelmien täyttymys, kun puhelin soi. ”Lähde vaan sinne Provinssiin”. Olinhan jo asennoitunut siihen että festarit menevät suuremmalta osin ihan ohi ja pääsen lähtemään paikalle aikaisintaan lauantai-iltana. Vartissa kamat kasaan ja soittamaan kavereille, joitten tiesin olevan menossa samaan suuntaan. Kyyti löytyi kuin löytyikin ja matka Seinäjoelle saattoi alkaa.

Leirintäalueet näyttivät olevan jokseenkin huolellsen täynnä jo siinä vaiheessa kun saavuimme paikalle. Parkkipaikankin etsiminen tuntui tuskalliselta ja auto päätyi ehkä vähän luvattomalle paikalle. Pääasia taisi kuitenkin olla, ettei siihen parkkisakkoa ilmaantunut viikonlopun aikana. Leiripaikka sitten valloitettiin hienosti minigolfradalta, kun leirintäalue näytti muuten olevan niin täynnä ja radalla 13 oli niin kovin kutsuva tyhjä kohta.

Perjantain bänditarjontaa tuli kurkkailtua hyvin pinnallisesti, aina sinne The Qemistsiin asti, koska omaan makuun mitään tajunnanräjäyttäjiä ei sitä ennen ollut tarjolla. Jokunen hetki hengahdettiin porukalla ihmettelemässä Fintelligensia ja suunnattiin lonkeroille kaljatelttaan, josta sujuvasti näki päälavalle, missä soitti Avenged Sevenfold. Monet kyllä kehuivat tuotakin esiintymistä mutta allekirjoittanutta ei liiemmin lämmittänyt. Pyrot olivat kieltämättä ihan komeat, mutta jotenkin ainakin sinne kaljatelttaan asti tuli vähän väsyneen oloinen fiilis koko esiintymisestä.

Matkalla X-Stagelle tehtiin mutka Rumba-Stagelle, jossa oli luvassa noususuhdanteessa olevan helsinkiläisen Blankon keikka. Ainakaan setti ei aiheuttanut mitään välittömiä inhoreaktioita ja yleisö eli kiitettävästi mukana. Kuitenkin on myönnettävä, että ei mulle jäänyt sen tarkempaa muistikuvaa itse musiikista, kun bändillekin pääasia näytti olevan melkein se että laulajan vaatetus väheni mitä pidemmälle setissä päästiin.

Tuonne Qemistsinkin keikalle lähdin hyvin varautuneena, pelkästään kuriositeettina. Mutta niinpä vain katsoinkin sitten koko keikan ja vieläpä erinomaisen hyvässä fiiliksessä. Neiti ”minä en kuuntele konemusiikkia” joutunee nielemään sanansa (voiko joku ojentaa suolan, niin maistuvat paremmin?), koska viimeaikaiset kokemukset tällä saralla näyttävät vieneen mennessään. 

Provinssi jatkuu seuraavassa osassa, silloin mennään lauantaissa.