Nelihenkinen, omien sanojensa mukaan, Superpowered punkpoppia soittava helsinkiläisyhtye MadCraft julkaisi kesällä debyytti-EP:nsä Breakoutin jatkoksi toisen neljän biisin levyn, joka kulkee nimellä Lovelock’d. EP:n kappaleet julkaistiin pitkin kevättä yksitellen internetissä kiireisimpien fanien mieliksi.

Levyn avaa varsin vauhdikkaasti Let me breathe, joka vetää fiiliksen heti alkuun kohti kattoa ja saa hyppimään musiikin tahdissa. Amerikkalaisen skeittipunkin vaikutteet ovat selvästi esillä, mutta Suomen kamaralla samaan genreen sopivia bändejä ei kovin laajassa tiedossa ole, niin soundi kuulostaa tuoreelta ja persoonalliselta.

Kontrasti biisien lyriikoitten ja duurisointuisten melodioitten välillä on toisinaan varsin pysäyttävä. Erinomaisen selvästi tämä ilmenee biisissä Oh no!, joka on mielestäni sävellyksiltään koko levyn kepein ja reippain kappale, mutta jonka sanoituksissa aihe on niinkin raskas kuin pettäminen parisuhteessa. Hämmentävää on se, kun olen lukenut aikaisempia haastatteluja, joita MadCraftista on tehty, niin olen ymmärtänyt, että osa sanoituksista on suunnilleen improttuja. Melkoinen suoritus sinänsä.

Levyn sävellykseltään raskain, tai voisi sanoa rokkaavin kappale on 2 People, 2 Places, joka alkaa melkoisen kovalla rumpurypistyksellä. Kyseinen kipale on allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki koko levyllä, mikäli nyt näinkin tasavahvasta levystä jonkun biisin voi erikseen nostaa parhaaksi.

Nimibiisi Lovelock’diin on hauskana yksityiskohtana piilotettu klippejä 8-bittisen Nintendon legendaarisesta Super Mario Bros. pelistä, itse olen bongannut kolme, en kyllä muista montako siellä piti olla. Reipas ja hyväntuulinen biisi jättää jälkeensä melko malttamattoman olon ja aika äkkiä sitä löytää itsensä menossa jostain. Tai sitten levyn luupilla alusta, mikä ei sekään tietenkään ole millään muotoa huono vaihtoehto.

Vaikeahan tästä on sanoa muuta kuin IVK. Milanarda kuittaa.