Näemmä tuo "kerran viikossa" lupaus ei voi ottaa toteutuakseen, kun ei kertakaikkiaan ole aikaa kaikelle kirjoittamiselle. Kirjoitustöitä kun on muitakin kuin vain tuo Kaaoszine. Otan siis tavoitteekseni saada tännekin sisältöä kerran kuukaudessa, samoin kuin tuonne toiseenkin blogiini.

Eilen tulin katsoneeksi Roskilde-taltiointia My Chemical Romancen keikasta, kun opin vihdoin käyttämään ajastinta, joka digiboksissani sallii tallentamisen. Järkytyksekseni huomasin että kyseinen taltiointi kesti vaivaiset 25 minuuttia, toisin sanoen viisi biisiä. Jotenkin en aivan usko, että mikään keikka, edes festareilla, olisi niin lyhyt. Tämä keskeneräiseksi jäänyt kokemus piti sitten paikata omasta levyhyllystä löytyvällä livetaltioinnilla, jota rehellisyyden nimissä en ole eiliseen mennessä edes katsonut. Levyllä oli kahden keikan verran livesoittoa, noin kaksi ja puolituntia. Eli reilu tunti per keikka. Festareilla useinkin keikat kaiketi ovat jotain kolmen vartin ja tunnin välimaastosta. Totesin livelevyn katsottuani, että olen pitänyt vähän turhan pitkää taukoa melodisesti kevyemmästä materiaalista ja jäin kuulostelemaan My Chemical Romancen biisejä youtubesta. 

Yksinkertaisuus on toisinaan hyvinkin virksitävää. Melodisesti helppoa, jopa pirteäksi hetkittäin luokiteltavaa, musiikkia, jota kuuntelee melko kivuttomasti. Kunnes. Niin, kunnes alkaa kiinnittää huomiota siihen, mitä sanotaan. "The Black Parade" oli teemaltaan raskas levy, hyvin synkkä ja jopa ahdistava. Mitä muutakaan se olisi voinut olla, kuvaillessaan syöpäpotilaan tuntemuksia kuoleman lähestyessä. Videot , joita "The Black Paraden" biiseistä on tehty, ovat sävyltään yhtälailla tummia ja ahdistavia, kuin itse biisitkin. Mustavalkoisuutta, murrettua väriä ja vähän niinkuin asiaankuuluvasti, hiukan melodraamaa. "Danger Days - The True Lives Of The Fabulous Killjoys" puolestaan ottaa kantaa niin teksteissä kuin biiseistä tehdyissä videoissakin tietynlaista kulutushysteriakulttuuria vastaan. Sävyero "The Black Paradeen" on melko ilmeinen varsinkin "Na Na Na"-videolla, joka on suorastaan pirskahtelevan värikylläinen ja vähän ilkikurinenkin. "Sing" puolestaan on edeltäjäänsä synkempi video, vaikkakin edelleen värillinen. Molempien teema on sama, vastustetaan "Better Lives Industriesin" (toim. huom. BLInd.) ylivaltaa ja aivopesua. Samaa aivopesua sietäisi itsekunkin vastustaa hetkittäin, kun joku "ylempi taho" päättää määrätä miten pitäisi elää, että elää oikein, tai hyvin. Tai "paremmin". Yllättävän syvälliseksi meni tuo tavoitteeni "keveämmästä musiikista", kun vähän erehtyi ottamaan selvää. 

Sitten tuohon toiseen varsinaiseen asiaan. Sain kavereilta synttärilahjaksi lahjakortin Levykauppa Äxään. Ja heti kyetessäni synttärijuhlahumun jälkeen ihmisten ilmoille, kävin tekemässä tilauksen. Tästä tuli täyteen kolme viikkoa tämän viikon tiistaina. Oletin jo, etten edes saisi kaikkia levyjä, kun toimituksessa meni näinkin kauan. Vaan niin vain oli koko neljän levyn paketti odottamassa, sisältäen kolme levyllistä Alcestia ja tuoreimman Les Discretsin

Kaikki neljä levyä toki olivat entuudestaan tuttuja, joten yllätyksiä ei ollut sinänsä tiedossa. Tunnelmoiva varjojen maalailu on tullut tutuksi parin viime vuoden aikana, aina siitä asti, kun tutustuin Alcestiin ensimmäistä kertaa kaverin luona. Tuntuu olevan niitä harvoja "hetitoimivia", joka ei menetä teräänsä pitkänkään ajan päästä, vaan pysyy mielenkiintoisena pitkään. Tuon bändin kautta on tullut vastaan niin paljon uutta materiaalia, että ei voi kuin ihmetellä. Youtuben ja Last.fm:n ehdotuksista on tuon tutustumisen jälkeen löytynyt tuo edellä mainittu Les Discrets ja Agalloch, noin muiden muassa. Se biisi, josta kaikki alkoi silloin pari vuotta sitten oli "Souvenirs D'un Autre Monde". 

Ja kuunnellessani tänä vuonna julkaistua "Les Voyages De L'Âme"-levyä ensimmäisen kerran Youtuben soittolistalla, oli olo kuin kotiin olisi tullut. Tuttua, olematta kuitenkaan saman toistamista, tai tylsää. Musiikki vain tyynnyttää mielen ja nimensä mukaisesti antaa sielun vaeltaa muissa maisemissa. En suuremmin ymmärrä ranskaa, mutta näissä levyissä se uskomaton tunnelma vie mennessään, kun tuntuu siltä kuin tunteet olisi soitettu, vaikka lyriikatkin ovat olemassa. Havaitsin taas pyyhkiväni silmäkulmiani, niinkuin tämän bändin kanssa ennenkin. Tuohon tunnelmoivaan samettiin on niin helppo tuudittautua, että minulla ei taida olla enää koskaan ongelmaa keksiä yömusiikkia.

Varsinkaan, kun Les Discrets menee tuohon samaan vajottavaan kategoriaan. Ensimmäisen kerran bändi tuli vastaan split-singlellä Alcestin kanssa. Tuolloin en aivan valtavasti kiinnittänyt siihen edes huomiota. Nimi kyllä jäi mieleen, joten kun se tuli taannoin ehdotuksena Youtubessa vastaan, niin pakkohan se oli tarkistaa. Ja soittolistan verran sitä sitten kuunneltiinkin. Aivan samoihin sfääreihin se ei vie, mutta miellyttävää ja tunnelmallista musiikkia on hyvä olla kokoelmaksi asti. Tuntuuhan tuo olevan itseasiassa helpompaa kuunneltavaa kuin Alcest. Omituisen tutun kuuloinen naisvokalisti ja soundimaailma selittyikin sitten pienen taustatyön jälkeen sillä, että jäsenistö on tuttua sellaisesta kokoonpanosta kuin Amesoeurs. Pienet on piirit siis muuallakin kuin Suomessa. "Ariettes Oubliées" on kuitenkin sen verran vaikuttava levy, että tarkempi tutustuminen bändiin on enemmän kuin paikallaan. Tuon levyn kansitaiteissa on kyllä jotain uhkaavan kaunista kauheutta. Pelkistettyjä, rujoja maalauksia. Sopii kuin nakutettu levyn tunnelmaan, joka sekin on rosoinen, aavistuksen pelottavuuteen taipuva. Mutta ah-niin-romanttinen. 

Ja jotta tämä postaus sisältäisi vielä aivan vähän lisää hehkutusta ja hekumaa, niin mainittakoon, että tein taas tilauksen InfraRotille. Tällä kertaa siitä syystä, että L'Âme Immortelle julkaisee ensi kuussa remix-levyn "Momentesta", joka julkaistiin sopivasti tuossa syntymäpäiväni tietämillä. Levy kantaa nimeä "Fragmente" ja sisältää samat biisit kuin "Momente", mutta täysin eri versioina. Varsin mielenkiintoinen ajatus, vaikka kieltämättä ihmettelinkin aikaisemmin vähän, miksi juuri levyn julkaisun jälkeen bändiltä alkoi kuulua studiouutisia. Pari maistiaista on tarjolla SoundCloudissa.

soundcloud.com/thomas-rainer/dort-draussen-acoustic

http://soundcloud.com/thomas-rainer/empty-electronic

"Fragmentea" odotellessani voin vajota Alcestin tunnelmiin. Aina uudestaan ja uudestaan. Hyvää yötä!